Lokakuussa aloin olemaan siinä kunnossa että ylikunnot oli selätetty ja uskalsin taas ruveta miettimään jatkoa. Viimeiset kilot olisi karistettava jotenkin.
Mietinkin että palkkaanko personal trainerin vai jatkanko verkkovalmennuksilla. Tahtoisin kuitenkin vähän henkilökohtaisempaa valmennusta mitä verkkovalmennuksilla saa, sillä viimeiset kilot on todella vaikea saada sulatettua, olinhan ollut viimeiset puoli vuotta samoissa painoissa ja samankokoinen.
Olin jo aiemmin lukenut BioSignaturesta, mutta sitten kun huomasin että lähin BioSignaturevalmentaja on Isossakyrössä, niin päätin ottaa kolmen kuukauden valmennuksen personal trainer Eero Hakalalta.
Ensimmäisellä kerralla minut mitattiin kahdestatoista eri pisteestä pihdeillä ja kriittisimmät paikat olivat minulla navan sivu, kylki ja yläselkä. Rasvaprosentiksi tuli 23.3 mikä oli matalampi mitä olin odottanut. Mittausten perusteella ongelmani oli juurikin stressi, eli kortisolin tuotanto kehossa, mikä vaikuttaa myös insuliinin tuotantoon ja hiilihydraattien sietokykyyn.
Sain ohjeeksi ruveta purkamaan elimistön stressitilaa, myös ruokavalion avulla. Sain tuplata magnesiumin käytön, syödä myös enemmän sinkkiä, jättää pois maitotuotteet, syödä omegaa ja juoda 2-3 litraa vettä päivässä. Ja mieluusti heti aamusta terästää vesi sitruunamehulla tai limemehulla. Ai niin, iltapalan ja aamupalan paikkaa vaihdettiin sillä aamupuuron hiilarit väsyttivät jonkin verran, niin oli parempi syödä se illalla ennen nukkumaanmenoa, ja lisätä sinne vielä kuituja.
Näillä eväin lähdin kotiin ja rupesin tekemään työtä käskettyä. Parin viikon kuluttua uskaltauduin puntarille ja pettymys oli valtaisa, paino oli noussut kilolla! Seuraava mittauskin alkoi lähestymään ja aina vaan paino pysyi ylhäällä, vaikka muuten tuntui hyvältä ja ehkä jopa kevyemmältä? Mieskin kehui että vyötäröltä olisi lähtenyt rasvaa...
Seuraava mittaus olikin jännittävä. Olin jo valmiina käymään tiukkaakin keskustelua siitä että miten saadaan viimeiset kilot karistettua kun taaskaan kroppa ei vastaa mihinkään, läski ei vaan sula. Mutta kuinkas sitten kävikään?
Rasvaa oli palanut ympäri kehoa ihan reippaasti, yhteensä 42,2 millimetrin verran. Rasvaprosentti oli tipahtanut 19,2 prosenttiin, eli yli 4 prosenttiyksikköä. Parhaiten rasvaa oli palanut kyljestä tai tuolta jenkkakahva-alueelta ja toiseksi parhaiten juurikin navan alueelta, mitkä on juuri ne alueet johon tarvitsenkin sitä rasvanpolttoa. Yläselästäkin oli lähtenyt rasvaa reippaasti, jopa niin paljon että se oli kolmanneksi pahin kohta kuukausi sitten, mutta nyt se oli vasta neljänneksi pahin kohta.
Sain tästä niin hyvän mielen, läski on sulamassa sittenkin, vaikka välillä on tuntunut niin toivottomalta.
Sovimme Eeron kanssa että otan muutaman ohjaustunnin tammikuulle, käydään läpi perusliikkeitä kuten penkkipunnerrus (voimanostotekniikka, hui!) sekä kyykky ja mave nyt ainakin. Silloin otetaan nyt ainakin toistaiseksi viimeinen mittauskin, vaikka luulen kyllä että tulen kevään aikana käymään muutamassa mittauksessa tsekkaamassa tilanteen.
tiistai 8. joulukuuta 2015
Ylikunto/rasitus
Toukokuu ja koko kesä oli yhtä helvettiä.
Mieli oli maassa, itkin vähän väliä. Nukuin huonosti, sitten en enää nukkunut yhtään, minä joka aina nukahdin suunnilleen heti kun pää osui tyynyyn.
Sydän muljusi rinnassa, olin saamaton, en jaksanut yhtään mitään. Makasin vain sohvalla töitten jälkeen. Asiat pyöri päässä, kroppa kävi koko ajan ylikierroksilla vaikka yritin keskittyä rauhoittumiseen. Kun sain piiskattua itseni treenaamaan, palautuminen kesti kauan, jopa yli viikon.
Kysyin mieheltäni että olenko sairastunut masennukseen. Onneksi fiksu mieheni hoksasi missä mennään ja väläytti että tuskinpa mutta ehkä ennemminkin ylikunnossa?
Minulla oli ollut liian tiukka dieetti ja sympaattinen hermostoni oli ylirasittunut.
Oli aika pistää peli poikki. Otin kahden viikon totaalisen levon, kävin ainoastaan puolen tunnin rauhallisilla kävelylenkeillä koiran kanssa, ja mieluummin metsässä. Yritin eliminoida kaikki stressaavat asiat elämästä. Olin aika tyly muutamalle kaverille, sukulaisille jotka kysyi tulenko käymään. Sanoin että nyt teen miltä tuntuu, jos en jaksa niin en tee mitään. Onneksi minulla oli kesäloma. Mutta toisaalta harmi kun en hoksannut hakea sairaslomaa, koska kesäloma meni vähän kuin pilalle kun se meni toipumiseen.
Rupesin syömään isompia määriä, minun oli saatava kalorit lähemmäksi 2000 kcal. Olin syönyt ainoastaan 1400 kcal, niin en voinut tehdä noin suurta hyppäystä kerralla, vaan lisäsin kaloreita viikko kerralla vähän. Kroppa huusi hiilareita joita rupesin syömään kunnolla. Ilokseni paino ei noussut juurikaan vaikka lisäsin syömistä, koska tein sen pikkuhiljaa.
Kaikista kauheinta oli unettomuus. Taisi olla kolme yötä kun en nukkunut yhtään, pyörin vain sängyssä. Oli hieno tunne kun sain taas nukuttua kaksi tuntia, seuraavana yönä jo neljä tuntia. Sain lääkäriltä nukahtamislääkkeitä, mutta nekään ei oikein auttanut ja niistä jäi kamala maku suuhun koko yöksi, saatoin herätä siihen makuun, ihankuin olisi ollut bensaa suussa. Käytin muutamana kertana lihasrelaxantteja vähän väärin kun niillä sain herkemmin unen, mutta terveydenhoitaja antoi siihen luvan.
Pikkuhiljaa alkoi rasitustila purkautumaan ja sain paremmin taas nukuttua. Söin kunnolla, pystyin taas treenaamaan, aluksi kevyesti ja pari kertaa viikossa, pikkuhiljaa taas kovemmin.
Opin kantapään kautta levon merkityksen ja opin välttämään asioita jotka minua stressaa.
Koko toipumisen ajan treenasin ja söin Fitpower Finlandin Fitness Challengen ohjeiden mukaan. Siellä oli ennenkin purettu ylikuntoa ihmisiltä jotka olivat saaneet sen Bodycampin valmennuksessa. Ja täytyy vain kyllä kehua Fitpoweria, hyvät oli ruokavaliot ja treeniohjeet oli todella kivat, vähän erilaiset eikä kyllästynyt.
Sain selätettyä loppuviimeksi aika nopeasti ylikunnon, vaikkakin se taas kolkutteli elokuussa ovella työstressin takia. Mutta jos työ stressaa paljon, niin sitten täytyy vähentää treenejä, ja siitäkin päästiin yli parin viikon treenitauolla.
Nyt on olo hyvä, osaan kuunnella kroppaani paremmin, vaikka aika raskas tuo kokemus olikin.
Mieli oli maassa, itkin vähän väliä. Nukuin huonosti, sitten en enää nukkunut yhtään, minä joka aina nukahdin suunnilleen heti kun pää osui tyynyyn.
Sydän muljusi rinnassa, olin saamaton, en jaksanut yhtään mitään. Makasin vain sohvalla töitten jälkeen. Asiat pyöri päässä, kroppa kävi koko ajan ylikierroksilla vaikka yritin keskittyä rauhoittumiseen. Kun sain piiskattua itseni treenaamaan, palautuminen kesti kauan, jopa yli viikon.
Kysyin mieheltäni että olenko sairastunut masennukseen. Onneksi fiksu mieheni hoksasi missä mennään ja väläytti että tuskinpa mutta ehkä ennemminkin ylikunnossa?
Minulla oli ollut liian tiukka dieetti ja sympaattinen hermostoni oli ylirasittunut.
Oli aika pistää peli poikki. Otin kahden viikon totaalisen levon, kävin ainoastaan puolen tunnin rauhallisilla kävelylenkeillä koiran kanssa, ja mieluummin metsässä. Yritin eliminoida kaikki stressaavat asiat elämästä. Olin aika tyly muutamalle kaverille, sukulaisille jotka kysyi tulenko käymään. Sanoin että nyt teen miltä tuntuu, jos en jaksa niin en tee mitään. Onneksi minulla oli kesäloma. Mutta toisaalta harmi kun en hoksannut hakea sairaslomaa, koska kesäloma meni vähän kuin pilalle kun se meni toipumiseen.
Rupesin syömään isompia määriä, minun oli saatava kalorit lähemmäksi 2000 kcal. Olin syönyt ainoastaan 1400 kcal, niin en voinut tehdä noin suurta hyppäystä kerralla, vaan lisäsin kaloreita viikko kerralla vähän. Kroppa huusi hiilareita joita rupesin syömään kunnolla. Ilokseni paino ei noussut juurikaan vaikka lisäsin syömistä, koska tein sen pikkuhiljaa.
Kaikista kauheinta oli unettomuus. Taisi olla kolme yötä kun en nukkunut yhtään, pyörin vain sängyssä. Oli hieno tunne kun sain taas nukuttua kaksi tuntia, seuraavana yönä jo neljä tuntia. Sain lääkäriltä nukahtamislääkkeitä, mutta nekään ei oikein auttanut ja niistä jäi kamala maku suuhun koko yöksi, saatoin herätä siihen makuun, ihankuin olisi ollut bensaa suussa. Käytin muutamana kertana lihasrelaxantteja vähän väärin kun niillä sain herkemmin unen, mutta terveydenhoitaja antoi siihen luvan.
Pikkuhiljaa alkoi rasitustila purkautumaan ja sain paremmin taas nukuttua. Söin kunnolla, pystyin taas treenaamaan, aluksi kevyesti ja pari kertaa viikossa, pikkuhiljaa taas kovemmin.
Opin kantapään kautta levon merkityksen ja opin välttämään asioita jotka minua stressaa.
Koko toipumisen ajan treenasin ja söin Fitpower Finlandin Fitness Challengen ohjeiden mukaan. Siellä oli ennenkin purettu ylikuntoa ihmisiltä jotka olivat saaneet sen Bodycampin valmennuksessa. Ja täytyy vain kyllä kehua Fitpoweria, hyvät oli ruokavaliot ja treeniohjeet oli todella kivat, vähän erilaiset eikä kyllästynyt.
Sain selätettyä loppuviimeksi aika nopeasti ylikunnon, vaikkakin se taas kolkutteli elokuussa ovella työstressin takia. Mutta jos työ stressaa paljon, niin sitten täytyy vähentää treenejä, ja siitäkin päästiin yli parin viikon treenitauolla.
Nyt on olo hyvä, osaan kuunnella kroppaani paremmin, vaikka aika raskas tuo kokemus olikin.
maanantai 4. toukokuuta 2015
Hifistelyä
Olen tässä myös aloitellut taas
kamppailua, ja voi kuinka se onkin nautinnollista! Nyrkkeily on
mielettömän hyvä treeni yläselälle ja saan rankaan paremmin liikkuvuutta
kun nyrkkeily mahdollistaa rangan rotaation. Potkut taasen ovat
mielettömän hyvää keskivartalotreeniä. Puolentoista - kahden tunnin
kamppailutreenin jälkeen olen pari päivää niin kipeä koko kropasta että
sängystä nouseminenkin tekee vaikeaa, saati sitten nauraminen ja
aivastelu! Lisäksi se on erinomaista HIIT-tyylistä treenaamista kun saat
minuutin pari sykkeet ylös ja sitten saman verran tasaillaan sykkeitä.
Suosittelen kyllä kaikille!
Sain maaliskuun lopulla myös perheenlisäystä kun vihdoin sain luvan ottaa koiran! Oli pakko laittaa heti töpinäksi ja löysinkin 3,5 kk ikäisen mustaterrierin pennun Tallinnasta. Voi kuinka ihanaa oli taas omistaa koira! Pentu on ollut todella kiltti ja rauhallinen ja selvästi arkiaktiivisuus on lisääntynyt ainakin 30% kun on saanut oleilla enemmän ulkona ja käydä lenkeillä, vaikka lenkit ovatkin lyhyitä vielä. Hyvää tasasykkeistä aerobista. Ukko on ollut myös kivaa seuraa punttiksella ettei ole tarvinnut ihan yksin siellä olla. Meillähän on punttisali rakennettu omaan autotalliin.
MS Fitnessin aikana olen käyttänyt lähinnä SELF Omninutritionin tuotteita ja olen ollut niihin pääosin tyytyväinen. Ainoastaan laturi Muscle Speed makuna tropical fizz oli niin pahan makuista että piti juoda sitä pienin kulauksin koska muuten se olisi tullut ylös samantien. Jouduin lopettamaan sen käytön kuitenkin, koska se teki niin huonon olon, että rankan jalkatreenin aikana jouduin oksentamaan. Treenin aikana olen käyttänyt Essential Aminomixiä, joka ainakin oli ihan hyvän makuinen kun otin lemon limeä. En ole ennen käyttänyt latureita enkä aminoita treeneissä, joten en ihan tiedä miltä ne pitäisi tuntua. Muscle Speed ainakin antoi hyvin energiaa ja jo ajatus treenistä sai hien pintaan.
Proteiinina käytin 3Phase 8 hours proteiinia joka oli miellyttävän makuinen vaniljana, sitä oli kiva naukkailla välillä kun ei ihan pystynyt aterian proteiinia rahkan muodossa syömään jos rahka tuntui tulevan korvista ulos.
Ostin kaverilta laturin ja aminon, Supermassin Prezone ja Intrazone, koska ne eivät hänelle sopineet ja sain sopivaan hintaan. Aluksi tuntui että eihän nämä auta, laturikaan ei antanut yhtään energiaa eikä tuntunut mitenkään erilaiselta, mutta seuraavana päivänä tunsi kyllä että jotain on tehty kuitenkin kovemmin koska lihakset oli aina treenin jälkeen taas kovastikin hellänä. Kauan ollut vähän ongelmia kun tuntui että lihakset ei ota treeniä vastaan niinkuin ennen ja treeninjälkeinen kipu oli niin mietoa että mietti oliko sitä tehnyt kuitenkaan tarpeeksi. Mutta tosiaan Prezonella ja Intrazonella saa kyllä taas hyvin lihakset kipeiksi ja vaikka sitä syökin tosi vajailla kaloreilla niin painoa saa lisätä treenisarjoihin. Ostan tuota kyllä lisää kun nuo loppuu.
 |
| Bodykoira Ukko |
MS Fitnessin aikana olen käyttänyt lähinnä SELF Omninutritionin tuotteita ja olen ollut niihin pääosin tyytyväinen. Ainoastaan laturi Muscle Speed makuna tropical fizz oli niin pahan makuista että piti juoda sitä pienin kulauksin koska muuten se olisi tullut ylös samantien. Jouduin lopettamaan sen käytön kuitenkin, koska se teki niin huonon olon, että rankan jalkatreenin aikana jouduin oksentamaan. Treenin aikana olen käyttänyt Essential Aminomixiä, joka ainakin oli ihan hyvän makuinen kun otin lemon limeä. En ole ennen käyttänyt latureita enkä aminoita treeneissä, joten en ihan tiedä miltä ne pitäisi tuntua. Muscle Speed ainakin antoi hyvin energiaa ja jo ajatus treenistä sai hien pintaan.
Proteiinina käytin 3Phase 8 hours proteiinia joka oli miellyttävän makuinen vaniljana, sitä oli kiva naukkailla välillä kun ei ihan pystynyt aterian proteiinia rahkan muodossa syömään jos rahka tuntui tulevan korvista ulos.
Ostin kaverilta laturin ja aminon, Supermassin Prezone ja Intrazone, koska ne eivät hänelle sopineet ja sain sopivaan hintaan. Aluksi tuntui että eihän nämä auta, laturikaan ei antanut yhtään energiaa eikä tuntunut mitenkään erilaiselta, mutta seuraavana päivänä tunsi kyllä että jotain on tehty kuitenkin kovemmin koska lihakset oli aina treenin jälkeen taas kovastikin hellänä. Kauan ollut vähän ongelmia kun tuntui että lihakset ei ota treeniä vastaan niinkuin ennen ja treeninjälkeinen kipu oli niin mietoa että mietti oliko sitä tehnyt kuitenkaan tarpeeksi. Mutta tosiaan Prezonella ja Intrazonella saa kyllä taas hyvin lihakset kipeiksi ja vaikka sitä syökin tosi vajailla kaloreilla niin painoa saa lisätä treenisarjoihin. Ostan tuota kyllä lisää kun nuo loppuu.
Projekti: minusta enemmän fit
Harmittaa kun en tajunnut aloittaa uutta blogia jo tämän projektin alussa, mutta kai se on parempi kuin ei milloinkaan aloittaa nyt kun ensimmäinen puoli vuotta on kulunut?
Aloitin siis Bodycampin Ms Fitness nettivalmennuksen 15.11.2014. Valmennus kesti 6 kk. Sitä ennen kesällä 2014 otin ravintovalmentajan kun halusin pudottaa painoa noin kymmenisen kiloa ja en päässyt siihen omin voimin. Mutta en saanut tästäkään apua, koska hän käytti metodeja mitkä eivät minulle sopineet - harmi kun nekin rahat menivät hukkaan.
Muistan valmennuksen alusta sen, että annokset olivat järkyttävän suuria! Aamupalakin oli niin iso että mieskin naureskeli aionko tosiaan syödä noin paljon. Sen kaiken rahkan, marjojen, myslin ja banaanin mussuttamiseen meni 35 min, mutta alas ne sain. Muutkin annokset olivat todella isoja, mutta hyvin nopeasti sitä tottui isoihin annoksiin ja energiaa riitti vaikka muille jakaa, ja mikä hassua, pian rupesi tulemaan jopa nälkä :D
Paino nousi kuitenkin 1-2 kilolla, ja se tuntui ihan kauhealta. Olo oli niin iso ja paino nousi pahimmillaan 66,4 kiloon. Oma luottamus alkoi hiipumaan ja otin online pt-tunnin parin viikon päähän ja pyysin ruokamäärän pienentämistä, jonka johdosta paino tippui puoli kiloa.
Ruokavaliota kiristettiin neljän viikon välein ja painoa lähti tiputellen puoli kiloa - kilo silloin tällöin ja koko painon pudotus tuntui todella hitaalta ja turhauttavalta. Toiset tiputtaa jopa kilon viikossa ja minä sen suunnilleen kolmessa neljässä viikossa. Uutena vuotena olin päässyt jo tasan 64 kiloon.
Huomasin että painon lasku oli yhteydessä myös stressiin ja sen jälkeen yritinkin keskittyä siihen että poistan elämästäni kaikki stressaavat asiat. Ja taas päästiin vähän eteenpäin ja puolessa välissä valmennusta painoin jotain 61,5 kg.
Lauantaina 2.5 loppui tämä valmennus sitten ja fiilikset ovat ristiriitaisia. Koko puoli vuotta oli mielettömän hieno kokemus ja opin itsestäni todella paljon. Olen ylpeä siitä että minusta oli tähän, itsehillintä ja tahdonvoima piti minut dieetissä kiinni, paria lipsumista lukuunottamatta.
Ainoastaan treeneissä olisi ollut petraamista, lähinnä aerobisen määrässä ja loppuviikkojen aikana ihan normitreenien suorittamisessa. Mutta kun puhti loppui samaan aikaan kun kalorit tippui.
Suurimmaksi osaksi tätä valmennusta olen voinut todella hyvin. Ei mitään flunssaa tai muita sairauksia, vaikka perheessä niitäkin on sairastettu. Ainoastaan viimeisinä viikkoina olen ollut todella voimaton ja alakuloinen, minkä takia treenitkin on joutunut tekemään sen mukaan että on taas saanut vähän energiaa - eli useimmiten viikonlopulle ja alkuviikkoon.
Loppuviikkoina oli vähähiilihydraattinen jakso ja tämä energiattomuus tuli sen seurauksena. Lopetinkin sen aikaisemmin kuin olisi pitänyt, koska se vaan ei sopinut minulle.
Valmennuksen lopulla painoni oli noin 57,5 kg, eli totaalipudotus oli 9 kg. Tavoite oli 10 kg, ja vähähiilarisella sainkin painon 56,7 kg, mutta se kilo tuli takaisin kun oli pakko ottaa hiilaritkin mukaan. Vaatekokokin on pienentynyt ainakin yhdellä, farkkukoko parilla tuumalla. Vyötärö on kutistunut noin 10 cm. Mutta huomasin että vatsassa on vielä kamala makkara ja kiristely jatkukoon, luulisin että vielä 5 kg ainakin olisi varaa tiputtaa, lähemmäs 50 kiloon. Toki peili kertoo sitten kun on tavoitte saavutettu.
Aloitin siis Bodycampin Ms Fitness nettivalmennuksen 15.11.2014. Valmennus kesti 6 kk. Sitä ennen kesällä 2014 otin ravintovalmentajan kun halusin pudottaa painoa noin kymmenisen kiloa ja en päässyt siihen omin voimin. Mutta en saanut tästäkään apua, koska hän käytti metodeja mitkä eivät minulle sopineet - harmi kun nekin rahat menivät hukkaan.
 |
| 22.11.2014 66,4 kg |
Paino nousi kuitenkin 1-2 kilolla, ja se tuntui ihan kauhealta. Olo oli niin iso ja paino nousi pahimmillaan 66,4 kiloon. Oma luottamus alkoi hiipumaan ja otin online pt-tunnin parin viikon päähän ja pyysin ruokamäärän pienentämistä, jonka johdosta paino tippui puoli kiloa.
Ruokavaliota kiristettiin neljän viikon välein ja painoa lähti tiputellen puoli kiloa - kilo silloin tällöin ja koko painon pudotus tuntui todella hitaalta ja turhauttavalta. Toiset tiputtaa jopa kilon viikossa ja minä sen suunnilleen kolmessa neljässä viikossa. Uutena vuotena olin päässyt jo tasan 64 kiloon.
 |
| 26.4.2015 57,5 kg |
Lauantaina 2.5 loppui tämä valmennus sitten ja fiilikset ovat ristiriitaisia. Koko puoli vuotta oli mielettömän hieno kokemus ja opin itsestäni todella paljon. Olen ylpeä siitä että minusta oli tähän, itsehillintä ja tahdonvoima piti minut dieetissä kiinni, paria lipsumista lukuunottamatta.
Ainoastaan treeneissä olisi ollut petraamista, lähinnä aerobisen määrässä ja loppuviikkojen aikana ihan normitreenien suorittamisessa. Mutta kun puhti loppui samaan aikaan kun kalorit tippui.
Suurimmaksi osaksi tätä valmennusta olen voinut todella hyvin. Ei mitään flunssaa tai muita sairauksia, vaikka perheessä niitäkin on sairastettu. Ainoastaan viimeisinä viikkoina olen ollut todella voimaton ja alakuloinen, minkä takia treenitkin on joutunut tekemään sen mukaan että on taas saanut vähän energiaa - eli useimmiten viikonlopulle ja alkuviikkoon.
Loppuviikkoina oli vähähiilihydraattinen jakso ja tämä energiattomuus tuli sen seurauksena. Lopetinkin sen aikaisemmin kuin olisi pitänyt, koska se vaan ei sopinut minulle.
Valmennuksen lopulla painoni oli noin 57,5 kg, eli totaalipudotus oli 9 kg. Tavoite oli 10 kg, ja vähähiilarisella sainkin painon 56,7 kg, mutta se kilo tuli takaisin kun oli pakko ottaa hiilaritkin mukaan. Vaatekokokin on pienentynyt ainakin yhdellä, farkkukoko parilla tuumalla. Vyötärö on kutistunut noin 10 cm. Mutta huomasin että vatsassa on vielä kamala makkara ja kiristely jatkukoon, luulisin että vielä 5 kg ainakin olisi varaa tiputtaa, lähemmäs 50 kiloon. Toki peili kertoo sitten kun on tavoitte saavutettu.
Alkumitat minulla on jossain hukassa vielä, mutta loppumitat on vyötärö 76 cm, lantio 95 cm, rinnan alta 83 cm, rinnan ympärys 97 cm, reiden ympärys 52 cm, pohje 32,5 sekä 33,5 cm hauiksen levein kohta 31 cm. Vyötärö on kaventunut lähes 10 cm muistaakseni.
Kuvista kyllä huomaa että paljon on muuttunut!
Kuvista kyllä huomaa että paljon on muuttunut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)