Ylikunto/rasitus

Toukokuu ja koko kesä oli yhtä helvettiä.
Mieli oli maassa, itkin vähän väliä. Nukuin huonosti, sitten en enää nukkunut yhtään, minä joka aina nukahdin suunnilleen heti kun pää osui tyynyyn.
Sydän muljusi rinnassa, olin saamaton, en jaksanut yhtään mitään. Makasin vain sohvalla töitten jälkeen. Asiat pyöri päässä, kroppa kävi koko ajan ylikierroksilla vaikka yritin keskittyä rauhoittumiseen. Kun sain piiskattua itseni treenaamaan, palautuminen kesti kauan, jopa yli viikon.

Kysyin mieheltäni että olenko sairastunut masennukseen. Onneksi fiksu mieheni hoksasi missä mennään ja väläytti että tuskinpa mutta ehkä ennemminkin ylikunnossa?

Minulla oli ollut liian tiukka dieetti ja sympaattinen hermostoni oli ylirasittunut.

Oli aika pistää peli poikki. Otin kahden viikon totaalisen levon, kävin ainoastaan puolen tunnin rauhallisilla kävelylenkeillä koiran kanssa, ja mieluummin metsässä. Yritin eliminoida kaikki stressaavat asiat elämästä. Olin aika tyly muutamalle kaverille, sukulaisille jotka kysyi tulenko käymään. Sanoin että nyt teen miltä tuntuu, jos en jaksa niin en tee mitään. Onneksi minulla oli kesäloma. Mutta toisaalta harmi kun en hoksannut hakea sairaslomaa, koska kesäloma meni vähän kuin pilalle kun se meni toipumiseen.

Rupesin syömään isompia määriä, minun oli saatava kalorit lähemmäksi 2000 kcal. Olin syönyt ainoastaan 1400 kcal, niin en voinut tehdä noin suurta hyppäystä kerralla, vaan lisäsin kaloreita viikko kerralla vähän. Kroppa huusi hiilareita joita rupesin syömään kunnolla. Ilokseni paino ei noussut juurikaan vaikka lisäsin syömistä, koska tein sen pikkuhiljaa.

Kaikista kauheinta oli unettomuus. Taisi olla kolme yötä kun en nukkunut yhtään, pyörin vain sängyssä. Oli hieno tunne kun sain taas nukuttua kaksi tuntia, seuraavana yönä jo neljä tuntia. Sain lääkäriltä nukahtamislääkkeitä, mutta nekään ei oikein auttanut ja niistä jäi kamala maku suuhun koko yöksi, saatoin herätä siihen makuun, ihankuin olisi ollut bensaa suussa. Käytin muutamana kertana lihasrelaxantteja vähän väärin kun niillä sain herkemmin unen, mutta terveydenhoitaja antoi siihen luvan.

Pikkuhiljaa alkoi rasitustila purkautumaan ja sain paremmin taas nukuttua. Söin kunnolla, pystyin taas treenaamaan, aluksi kevyesti ja pari kertaa viikossa, pikkuhiljaa taas kovemmin.

Opin kantapään kautta levon merkityksen ja opin välttämään asioita jotka minua stressaa.

Koko toipumisen ajan treenasin ja söin Fitpower Finlandin Fitness Challengen ohjeiden mukaan. Siellä oli ennenkin purettu ylikuntoa ihmisiltä jotka olivat saaneet sen Bodycampin valmennuksessa. Ja täytyy vain kyllä kehua Fitpoweria, hyvät oli ruokavaliot ja treeniohjeet oli todella kivat, vähän erilaiset eikä kyllästynyt.

Sain selätettyä loppuviimeksi aika nopeasti ylikunnon, vaikkakin se taas kolkutteli elokuussa ovella työstressin takia. Mutta jos työ stressaa paljon, niin sitten täytyy vähentää treenejä, ja siitäkin päästiin yli parin viikon treenitauolla.

Nyt on olo hyvä, osaan kuunnella kroppaani paremmin, vaikka aika raskas tuo kokemus olikin.